Vilposta

Helsingin kauppatori näytti kauniilta, mutta kylmä meni luihin asti. Sormet jäätyivät nopeammin kuin ehti huomata, ja välillä piti vain seistä paikallaan ja odottaa, että tunne palaa takaisin.

Valot, teltat ja hiljainen ilta loivat oman tunnelmansa. Ihmiset pysähtyivät hetkeksi, vaihtoivat pari sanaa ja jatkoivat matkaa. Kaikki oli hidasta, vähän kohmeista — mutta jotenkin siinä oli silti rauha.

Helmikuu ei yrittänyt olla mitään muuta kuin mitä on.